Englanninsetteri

Englanninsetteri kuuluu FCI:n roturyhmään 7. 

Englanninsetterin rotumääritelmä

Historia

Englanninsetteri on polveutunut spanieleista. Se on keskikokoinen englantilainen seisojarotu. Englanninsetterin varhaismuodot perustuvat ”setting dog”-nimityksen saaneisiin lintukoiriin.  

Silloiset englanninsetterit olivat matalajalkaisia, jonka lisäksi ne olivat pitkärunkoisia, vahva- ja kiharakarvaisia sekä varsin karkearakenteisia. Nämä setterin varhaismuodot ovat olleet melko samanlaisia kuin taannoin Ranskassa käytetyt ns. peltospanielit, jotka nekin pysähtyivät vähäksi aikaa saatuaan riistasta ilmavainun.

Mitä luultavimmin jokaisen setterirodun takaa löytyy espanjalaista pointteria eli perdigueoa. Kanaalin molemmin puolin kehitettiin taannoin monia erilaisia spanieleihin polveutuvia verilinjoja, joihin nykyinen englanninsetterikin pohjautuu.

Alkuperäiset setterit, joita pidettiin niiden metsästysominaisuuksien vuoksi, olivat aatelissukujen omistuksessa. Varmoja todisteita näiden settereiden alkuperästä ei ole mutta on hyvin todennäköistä, että joitakin tuotiin takaisin mantereelta (Euroopasta ja Aasiasta) sodan jälkeisenä aikana.

Setterit jaettiin rotuihin, kuten me tänä päivänä tunnemme, vasta 1800-luvulla: sitä ennen oli tunnistettavissa eri sukuisia settereitä, jotka nimettiin niiden aatelissukujen mukaan.  

Nykyinen englanninsetteri saa kiittää olemassaolostaan herra Edward Laverackia, joka kehitti oman rotutyypin huolellisella sisäsiitoksella ja valikoivalla linjasiitoksella 1800-luvulla. Nykyisellä näyttelytyyppisellä englanninsetterillä tarkoitetaan usein Laverack -tyyppistä setteriä. Hän julkaisi ”The Setter”-rotukirjan vuonna 1872, jota käytettiin perustana luotaessa englanninsetterin rotumääritelmää. 

Hyvinvointia liikunnasta

Englanninsetteriä voidaan hyvällä syyllä kutsua monitoimikoiraksi. Se on iloinen seuralainen, sään kestävä lenkkikaveri ja temperamenttinen ystävä! Liikunnan säännöllisyys on hyvin tärkeää rodulle. Liikunnan määrää voi lisätä pikku hiljaa mutta järkevästi. Koiran lihakset eivät kasva muutamassa viikossa, ei edes vuoden aikana. Yleensä vasta noin 2–3-vuotias englanninsetteri on täydessä lihaskunnossa.

Englanninsetterin lihakset alkavat kehittyä ja rakentua noin neljän viikon iässä, eli jo pentuvaiheessa. Silloin pentu alkaa hahmottaa mitä kaikkea se uusilla, ihmeellisillä raajoillaan voikaan tehdä! Hyppiminen, kiipeily ja ulkona telmiminen antavatkin oikeita eväitä setterin tulevaisuuteen.

Jokapäiväisen ulkoilun lisäksi englanninsetterin kanssa voi harrastaa tottelevaisuuskoulutusta, metsästyskoulutusta, koiranäyttelyitä, agilitya, vedätystä ja pyöräilyä. Retkeily, aktivointileikit, etsimisharjoitukset ja palloilu kehittävät harrastusmuotona nekin koiran ja omistajan välistä vuorovaikutusta ja luottamusta.   

Englanninsetterit tykkäävät puuhailla erilaisten esteiden ja kiipeilytelineiden parissa. Esimerkiksi agilityssä nopeus ja vauhdikkuus ovat lajissa rodun positiivisia puolia. Ongelmana on vain, että miten saada koira kiinnostumaan vain ja ainoastaan ohjaajasta ja telineistä, kun muita häiriötekijöitä ja ärsykkeitä on lähellä.

Harrastus vaatii hyvää kuntoa, toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa sekä melko ehdotonta tottelevaisuutta, mikä voi olla ainakin alkuvaiheessa hankalaa rodun kanssa.  

Rodun kanssa kannattaa myös kokeilla vaeltamista esimerkiksi pohjoisen maisemissa. Mikä onkaan ihanampaa alkujaan metsästykseen jalostetulla koiralle, kuin metsässä liikkuminen ja vaeltaminen. Lukematon määrä erilaisia reittejä ylä- ja alamäkineen, pitkiä pitkospuuosuuksia, laavuja ja suopohjaisia reittejä. Kun aamulla nousee kanakoiran kanssa kohti kuvankauniita tuntureita, euforia on huipussaan. Hienot maisemat yhdistettyinä koiran ja omistajan yhteisiin hetkiin nuotion äärellä ovat sanoinkuvaamattoman hienoja ja ainutlaatuisia. Kun koira oppii nuoresta iästä asti olemaan mukana yhteisillä reissuilla, se oppii unelmien suhteen toki hieman liian hyvälle! Ja mitä pahaa siinä onkaan, että se näin oppii tekemään? Onpahan jokavuotinen reissu suunnitteilla!

Telttailua ja erähenkisyyttä voi alkaa harjoittaa yhdessä englanninsetterin kanssa jo sen ollessa nuori. Kannattaa silti muistaa, ettei nuorta koiraa saa rasittaa kerrallaan liian pitkillä vaelluksilla. Vaikka englanninsetteri olisikin koulutettu ja pysyisi omistajan vierellä, pitkillä vaelluksilla se kannattaa pitää silti ehdottomasti kytkettynä. Sen ylenpalttinen juoksentelu metsällä omistajan vierellä voi kostautua muutaman päivän jälkeen.

Koira ei osaa säännöstellä vauhtia eikä matkan pituutta.

Koirat juoksevat noin viisinkertaisen matkan verrattuna ihmisen kävelyyn. Kun esimerkiksi tunnin aikana ihminen kävelee metsässä noin 4 kilometriä niin koirat juoksevat noin 20 kilometriä. Viikon mittaan kuuden päivän saldoksi tulee koirille siis noin 120 kilometriä. Tämän takia kannattaakin pitää setteri kytkettynä pitkillä vaelluksilla.

Täysikasvuiselle koiralle voi opettaa vaelluksilla kantamaan omaa reppuaan selässä. Koira saa kantaa repussaan tavaraa kolmanneksen sen omasta painostaan. 

Jos setterillä on nivelrikkoa tai jokin muu sairaus, kannattaa keskustella liikunnan määrästä ja tarpeesta hoitavan eläinlääkärin kanssa. Huonokuntoista, sairasta tai vanhaa koiraa ei saa tietenkään rasittaa eikä liikuttaa tarpeettomasti.

Englantilaisten kanakoirien käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien metsästyskokeilla. Nämä jakaantuvat edelleen kenttä-, tunturi- ja metsäkokeisiin. Metsäkokeissa kokeillaan koiria yksittäin ja muissa koemuodoissa pareittain. Koeluokkia on kokeissa kolme: nuortenluokka alle 22 kk ikäisille, avoinluokka ja voittajaluokka. Kaksi ensimmäistä ovat laatuluokkia ja kolmas on kilpailuluokka. Voittajaluokassa voivat kilpailla avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttaneet koirat.   

Turkin hoito

Englanninsetteri on trimmattava rotu mutta karvan tulisi silti näyttää luonnolliselta. Karvapeite on hapsukasta raajojen takaosassa, rinnassa, vatsan alla, takapuolessa ja hännässä. Se on laineikasta, pitkähköä, silkkistä muttei kiharaa. Englanninsettereiden turkkeja ei tarvitse ylikorostaa trimmaamalla. Turkkia on silti hyvä hoitaa säännöllisesti, eikä vain näyttelyitä varten. Koira on hyvä trimmata 1-1,5 kuukauden välein, näyttelytrimmaus on hyvä tehdä noin viikkoa ennen näyttelyä.

Turkkia on hyvä harjata ja siistiä viikottain. Takkuja voi varsinkin kertyä housukarvoihin takajalkojen väliin ja ne voivat alkaa kiristää tai kutista koiraa häiritsevästi.

Metallipiikkinen harja ja kampa kuuluvat jokaisen englanninsetterin omistajan vakiovarusteisiin. Kosteus ja lumi voivat aiheuttaa koiralle nopeastikin ison kasan takkuja.

Riippuu paljon koiran turkista miten paljon ja miten sitä pitäisi hoitaa. Kun pienen pennun opettaa harjaukseen ja trimmaukseen, se alkaa nauttia vanhempana yhä enemmän siitä. Pentua pitää kasvattaa tässäkin asiassa rakkaudella ja ruokkia sen itsetuntoa siihen, että se pikku hiljaa alkaa pitää viikottain tapahtuvasta turkin hoidosta. Koiran ja omistajan välinen vuorovaikutus paranee mitä enemmän vietätte aikaa yhdessä esimerkiksi turkinhoidon yhteydessä.  

Englanninsetteri kaipaa shampoopesuja aika ajoin. Koira pestään silloin kun se on se on likainen. Pesu kuuluu aina oleellisena osana näyttelykoiran turkin hoitoon.

Varsinkin syksyisin ja keväisin maasta tarttuva kura ja erilaiset tiesuolat ärsyttävät koiran ihoa. Allerginen koira saa helpommin kutina-oireita, jos sitä ei pese kuralenkkien jälkeen.  Kuitenkin pelkkä haalealla vedellä suihkuttaminen riittää, jos koira ei ole yltä päältä kurainen. Puhdasta maalaisjärkeä kannattaa käyttää rotua pestessä. Liika pesu on aina pahitteeksi ja se kuivattaa vain turhaan koiran ihoa.

Shampoopesun jälkeen suositellaan rodulle käytettäväksi mieluiten hoitoainetta. 

Trimmaus

Aluksi on turvauduttava osaavan trimmaajan apuun ennen kuin itse alkaa trimmata englanninsetteriä. Koirasi tassukarvoja voi kuitenkin opetella siistimään, ettei kura ja talvisin lumi tartu niihin niin paljoa. Korvakäytävän sisä- ja ympäryskarvat on myös hyvä opetella trimmaamaan itse. Sen voi tehdä tavallisilla saksilla.

Varovaisuus pitää huomioida ensimmäisiä kertoja trimmatessa englanninsetteriä. Se ei tunne vielä trimmauksen saloja ja jos se on pentu, tuskin se edes ymmärtää mitä sille aiotaan tehdä. Sakset ovat aina terävät ja jos vahingossa niillä satuttaa koiraa, se voi alkaa aristella koko trimmausta.

Näyttelytrimmaus kannattaa aluksi suosiolla jättää ns. ammattilaisen tehtäväksi. Englanninsetterin näyttelyarvosteluun vaikuttaa myös hyvin paljon kuinka se on trimmattu. Hyvänkin koiran voi pilata huonolla trimmauksella.  Trimmaus kannattaa aloittaa kaulasta. Koneella voi ajaa myötäkarvaan ylhäältä alas jättäen kaulaan V-muotoisen alueen. Leuan alta trimmausta jatketaan lähes rintakyhmyyn asti. Kaulan sivuilla on pyörteitä, jossa setterin karva vaihtaa suuntaa. Niitä trimmatessa on tärkeää, ettei aja vastakarvaan sivulta.

Korvat ajetaan myös ylhäältä alas joko kokonaan tai 1/3 osa korvien yläosasta. Korvan etutaitteeseen jätetään karvoja. Korvien trimmauksen voi tehdä myös ohennussaksilla, mutta se on paljon työläämpää ja lisäksi on varottava, ettei leikkaa ihoon asti. Ohennussakset tulisi aina pitää karvan suuntaisesti eikä koskaan poikkiteloin.

Kaulan jälkeen jatketaan trimmausta tassukarvoihin, jossa tassukarvat leikataan saksilla reunan alta ylöspäin pyöristäen. Kynnet eivät saa näkyä koko pituudeltaan. Tassunpohjat leikataan ns. tyhjiksi. Etujalan karvat leikataan ranteesta pikkuvarpaaseen asti lyhyiksi.

Takakintereen karvat kammataan selviksi korostaen samalla kulmauksia. Liioittelua ei kannata silti harrastaa!  Häntä karvat kammataan myös selviksi ja leikataan hännän ylimääräinen tupsu pois.

Tasapainoinen lopputulos on päämäärä englanninsetterin trimmauksessa. Jos esimerkiksi koiralla on kovin lyhyet hapsutukset, ei häntäkään voi olla kovin pitkäkarvainen.

Trimmaukseen menee aikaa noin tunti, siistimiseen puolet vähemmän. Koiraa trimmatessa ei silti pidä hötkyillä. Parhaimpaan lopputulokseen pääsee ajan kanssa! 

Trimmauksen yhteydessä voi tehdä koiralle yleistarkastuksen. Tassunpohjien iho anturoiden ja varpaiden välistä on hyvä tarkistaa säännöllisin väliajoin. Tassut ovat alttiit monenlaisille pienille vaurioille ja hiertymille. Tassunpohjan karvat on hyvä leikata varvasvälisaksilla, jotka ovat tylppäpäiset ja näin ollen eivät satuta koiraa, jos terä osuu sen ihoon. Karvat kannattaa huolitella myös tassujen reunoilta ja varpaiden välistä. Kun englanninsetterin tassukarvat pitää lyhyinä, puhtaanapito pesemällä on helppoa; kiviä, hiekkaa ja neulasia takertuu varpaiden väliin huomattavasti vähemmän. Punoittava ja röpelöinen iho anturoiden välissä on merkki ärtyneisyydestä.

Anturoita kannattaa myös pitää silmällä. Niiden tulee olla pehmeät ja joustavat. Tassujen pesuun kannattaa käyttää mietoa ja lievästi desinfioitua shampoota. Varsinkin talvisin maantiesuolatuilla teillä ja kaupunkilaiskoirilla käpälien pesu on hyvin tärkeää. Anturat voivat olla hyvinkin kovettuneet ja kovat näinä aikoina. Niihin kannattaa käyttää silloin esimerkiksi apteekista saatavaa tassuvahaa, joka pehmentää anturat.

Kynnet kannattaa pitää lyhyinä ja ne kannattaa lyhentää viikottain siihen varatuilla kynsileikkureilla. Kynttä kannattaa leikata mieluummin kerrallaan vähän, sillä kynnen sisällä oleva hermo vuotaa rajusti verta, jos siihen osuu kynsisaksilla. Veren tuleminen näyttää osin paljon pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Niin ovelia kuin englanninsetterit ovatkin, ne ovat myös niin höynäytettäviä, etteivät ne usein edes huomaa tätä. Oma käyttäytyminen paljastaa silti salakavalasti mistä on oikein kyse. Yleensä koirat pelästyvätkin omistajan reaktiota.

Jos kuitenkin varovaisuudesta huolimatta sakset osuvat hermoon ja se alkaa vuotaa, ei kannata hermostua vaan jatkaa kynsienleikkaus loppuun asti. Verenvuodon voi tyrehdyttää puhtaalla pumpulilla tai paperilla. Yleensä se tyrehtyykin itsestään.  

Trimmaustarvikkeet:

- Trimmauskone

- Ohennussakset

- Terävät sakset

- Varpaanvälisakset

- Kynsisakset

- Kampa

- Metallipiikkinen harja 

Perinnölliset sairaudet 

Monilla koiraroduilla on joitain terveysongelmia, niin myös englanninsetterillä. Rodulla on vain muutama, mutta niihin tulisi kiinnittää huomiota: 

Lonkkanivelen kasvuhäiriö, lonkkanivelen dysplasia

Lonkkavika on yksi yleisimmistä luusto-ongelmista koiramaailmassa ja esiintyy lähinnä yli 25 kg koiraroduilla. Lonkkavika on tulos lonkkanivelen luu- (nivelkuoppa ja reisiluunpää) ja pehmytosien (nivelsiteet, nivelkapseli ja lonkkalihakset) välisestä kehityksen epätasaisuudesta koiran kuuden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Joissakin ääritapauksissa liikunta on rajoittunutta jopa nuorilla koirilla. Suomessa pentueen vanhempien lonkkakuvaus on rekisteröinnin ehtona. C-lonkkia huonommalla koiralla ei pentuja voi teettää.

Ongelmana ei ole yksittäisen koiran terveys tai sairaus vaan lonkkavikaisten suuri lukumäärä rodussa. Jokainen ns. sairas koira jalostuksessa lisää lonkkavian esiintymisriskiä rodussa. Silti lievästi lonkkavikaisen koiran jalostusta ei pitäisi ehdottomasti tuomita, edellyttäen että sen sisarukset ja vanhemmat ovat terveitä. Ei ole harvinaista että terveet vanhemmat saisivat lonkkavikaisia jälkeläisiä. Niiden suvussa on voinut olla lonkkavikaa ja se on ns. hypännyt useampien sukupolvien yli.

Myös ympäristötekijöillä on todettu olevan osuutta lonkkavian syntyyn. Kasvavaa koiraa on voitu hoitaa huonosti esimerkiksi annettu sen liikkua liian paljon kasvuiässä. Myöskin liiallinen ruokinta ja vitamiinien sekä hivenaineiden yliannostus voivat aiheuttaa myöhemmällä iällä luuston ja lonkkien häiriöitä. 

Allergiat, atooppisuus

Englanninsetterin iho voi olla herkkä ja altis erilaisille allergioille. Edinburghin Yliopisto on tutkinut, että allergioille löytyy erilaisia syitä. Ympäristötekijät ovat yksi syy ja suurella todennäköisyydellä ne saattavat periytyä. On todettu, että englanninsetteri altistuu esimerkiksi ihmishilseelle (kuolleelle ihosolukudokselle), tavalliselle huonepölylle (matot, huonekalut) ja ulkoloisille (punkit).

Kaikki koirat voivat rotuun katsomatta sairastua ruokaperäiseen allergiaan. Kun koiran puolustusjärjestelmä herkistyy epänormaalilla tavalla jonkin ravinnon ainesosalle, eläimelle kehittyy ruokaperäinen allergia, joka ilmenee yleensä ihoreaktiona, tavallisesti kutinana. Sillä saattaa kuitenkin olla vaikutusta myös ruoansulatuskanavaan, mikä ilmenee oksenteluna ja ripulina. Näitä kliinisiä merkkejä aiheuttavalla intoleranssireaktiolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä koiran vastustuskyvyn kanssa, sillä iän myötä kaikki koirat voivat kehittää intoleranssin. 

Koira allergisoituu ruokavalioonsa sisältyvälle ainesosalle eli antigeenille, ja ruokaperäisissä allergioissa yleisimmän antigeenityypin on todettu olevan proteiini. Eräiden tietolähteiden mukaan naudasta ja maitotuotteista peräisin olevat proteiinit ovat todennäköisimpiä allergian aiheuttajia, mutta tämän käsityksen on osoitettu olevan väärä – koirat allergisoituvat nimenomaan niille proteiineille, joita ne käyttävät eniten ravinnokseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä yleisin koiranruokavalmisteissa käytetty proteiini on naudanliha,  60 %:ssa tapauksista juuri se on allergioiden alkulähde. Britanniassa taas koiranruokien proteiinilähde on useimmiten lammas tai kana, eivätkä allergian aiheuttajiksi ole kovinkaan usein osoittautuneet naudanliha ja maitotuotteet. 

Useimmilla englanninsettereillä ei kuitenkaan esiinny minkäänlaisia iho-ongelmia. Allergiset oireet setterillä vaihtelevat hyvinkin paljon pienestä kutinasta tai punoituksesta krooniseen ihosairauteen. Kroonisessa ihosairaudessa koira kärsii jatkuvasti erilaisista avohaavoista ja karvattomuudesta. Allergia voi ilmetä myös korvien ja silmien vuotona ja punoituksena, varpaiden välien punoituksena ja rikkoontumisena. Myös kainalot voivat rikkoontua. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen muodostuu kahdesta soikeasta osasta, jotka sijaitsevat molemmin puolin henkitorvea, heti kurkunpään alapuolella. Niitä yhdistää rauhaskudoksen muodostama silta kurkun etupuolella. Normaalisti kilpirauhanen on hyvin vähän esiin työntyvä eikä oikeastaan tunnu kaulan etupuolella, ellei se ole suurentunut. Se erittää tyroksiini (T4) nimistä kilpirauhashormoonia, jota elimistö tarvitsee erilaisiin aineenvaihduntaprosesseihin, esim. sikiön kehitykseen, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan. Sillä on vaikutus myös kasvuun, lämmönsäätelyyn, hapenottokykyyn sekä ihon ja turkin uusiutumiseen. Tyroksiinin muodostamiseen tarvitaan jodia ja tiettyjä valkuaisaineita. Aivolisäke ohjailee kilpirauhasen toimintaa ja toiminnan häiriöt ovat melko tavallisia. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisin koirilla esiintyvä umpierityssairaus. Sen aiheuttaa liian vähäinen kilpirauhashormoonin eritys. Syynä voi olla joko vika kilpirauhasessa, jolloin puhutaan primaarista hypotyreoosista, tai vika aivolisäkkeessä, jolloin sairautta kutsutaan sekundaariseksi hypotyreoosiksi. Primaarista muotoakin on kahta tyyppiä: tuntemattomasta syystä johtuva surkastuma (idiopaattinen atrofia) ja immuunivälitteinen kilpirauhastulehdus (autoimmuuni tyreodiitti). Jälkimmäisessä tyypissä kehon oma immuunijärjestelmä tuhoaa kilpirauhasta ja muutamassa vuodessa kilpirauhashormoneja tuottava kudos rappeutuu. Oireet kuitenkin näkyvät vasta kun n. 75 % kudoksesta on tuhoutunut.  
 
Oireet ilmenevät usein pikkuhiljaa ja saattavat olla hyvinkin epämääräisiä ja eri tasoisia. Kaikilla potilailla ei ole kaikkia oireita. Toisilla koirilla oireet viittaavat monien elinten häiriöihin, joillain taas on yksi hallitseva oire. Puhkeamisikä vaihtelee 1-10 vuoteen. Yleensä riskiroduissa oireet alkavat nuorempina kuin muissa.

 
Yleisin oire on haluttomuus ja tylsyys. Koira on tavallista laiskempi ja sitä ei huvita puuhastella samalla tavalla kuin aikaisemmin. Koska aineenvaihdunta hidastuu, saattaa koira olla viluinen ja hakeutua kotona lämpimään kohtaan nukkumaan. Hidastunut aineenvaihdunta aiheuttaa usein myös painon nousua. Tavallisimmin huomiota herättävät ensimmäisenä erilaiset iho-oireet. Turkki saattaa ohentua. Karvan väri voi muuttua vaaleammaksi ja se alkaa muistuttaa pentukarvaa. Karvan alla iho on kuivan tai öljyisen hilseilevä.

 
Harvinaisempia oireita ovat hermostolliset oireet ja silmäoireet. Hermosto-oireina voi esiintyä yleistä heikkoutta, huimausta ja huonoa rasituksen sietoa. Joskus koira voi ontuakin tai lihakset voivat olla kauttaaltaan kipeät. Silmäoireita ovat sarveis- ja sidekalvontulehdukset, vähäisestä kyynelerityksestä johtuva silmän kuivuminen, rasvakertymät sarveiskalvolla ja värikalvontulehdus. Kilpirauhashormonit stimuloivat myös sydänlihasta, joten niiden puuttuessa sydämen lyönnit harvenevat ja voi esiintyä rytmihäiriöitä.

 
Hoitona käytetään päivittäin tablettimuodossa annettavaa kilpirauhashormonivalmistetta. Hoidon aloittamisen jälkeen muuttuu yleensä ensimmäisenä koiran käyttäytyminen ja olemus, muut oireet häviävät usein vasta kuukausien kuluttua, ihon hyperpigmentoituneisuus ei välttämättä häviä koskaan. 

Korvat

Korvavaivat ovat yksi rodun sairauksista. Korvatulehduksen ensi oireet ovat korvien aristaminen, punoitus, ravistelu ja raapiminen. Korvassa on musta-ruskeaa vaikkua, joka tukkii korvakäytävän ja aiheuttaa kutinaa korvassa. Korvatulehdus saattaa myös olla ensimmäinen oire puhkeavasta allergiasta. Tähän liittyy usein korvakäytävän ihon bakteeritasapainon häiriö ja hiivasienen liikakasvu.  

Kuurous

Kuten useilla valkoturkkisilla koirilla, voi englanninsettereilläkin esiintyä kuuroutta. Kuurous on varmasti aitoa, jos koira ei reagoi esimerkiksi jääkaapin oven avaukseen tai namikipon ravistamisen. Niin kuin edellä mainittiin, englanninsetteri on ovela koira, joka saa omistajansakin uskomaan mitä kummallisimpiin asioihin.

Koiran kuurous voi olla toispuolista, se kuulee vain toisella korvalla tai koira voi olla täysin kuuro. Pentueesta on mahdotonta erottaa mahdollinen kuuro yksilö, mutta epäilykseen on aihetta silloin, jos pennuista joku on esimerkiksi hitaasti heräävä. Noin kolmeviikkoiselle pennulle voi tehdä BAER-kuulotestin, jossa koira nukutetaan kevyesti tutkimusta varten ja koiran korviin ja otsanahan alle asetetaan elektrodit. Tällä menetelmällä saadaan selville myös osittainen kuurous, jota ei välttämättä normaalisti edes huomaa koirasta.  

Kuuroa, allergista tai muuten sairasta rodun yksilöä ei saa koskaan käyttää jalostukseen.  

Koulutus

Peruskoulutuksen päämäärä on yhteiskuntakelpoinen, sosiaalisesti käyttäytyvä englanninsetteri, jonka kanssa on helppo tulla toimeen ja liikkua paikassa kuin paikassa. 

Koirien omistajan ja varsinkin riistaintoisen kanakoiran omistajan on vastattava koiransa tekemisistä, olipa koira sitten kotipihassaan tai metsässä. Kiinnipitoaikana metsästyskoiran omistajan on tarkoin noudatettava lakipykäliä. Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika on 1.3.-19.8. Tähän määräykseen on hyvät perusteet. Koira voi lyhyessäkin ajassa tuhota monen linnun tai jäniksen pesinnän pelkkää uteliaisuuttaan. Omistajalla on velvollisuus myös valvoa kytkettyä metsästyskoiraansa niin, että se ei pääse karkaamaan. Vapaaksi päästetystä koirasta voi aiheutua monenlaista harmia, jota voidaan jälkikäteen puida lakituvassa asti. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa ei koiraa saa pitää missään vaiheessa irti toisen alueella! 

Seisovan lintukoiran koulutuksella on pystyttävä tehokkaaseen hakutyöskentelyyn tuuliolosuhteista riippumatta sekä avoimessa kuin katteisessakin maastossa.  

Nyrkkisääntönä englanninsetterin koulutuksessa voidaan pitää ehdottomasti suunnitelmallisuutta. Kannattaa suunnitella tarkasti kuinka kouluttaa tätä rotua, mitä sille haluaa opettaa ja miten. Koulutuspaikka kannattaa valita huolella. Sen pitää olla rauhallinen ja ärsykkeetön. Muista itse olla iloisella ja vastaanottavaisella mielellä. Jos itse olet aktiivinen ja motivoitunut tapahtumaan, mitä luultavimmin koira seuraa sinun esimerkkiäsi. Mukaan kannattaa varata makupaloja. Ainoa kiitos setterille ei ole herkku. Se voi olla yhtä hyvin pallo, rätti tai lempilelu. Jos kyseessä on lelu, pidä sitä vain kiitoksena koulutuskentillä. Koira ei saa leikkiä sillä muulloin. Silloin voi olla vaarana, että lelu menettää merkityksen. 

Johdonmukaisuus

Englanninsetteri on hyvin itsenäinen rotu eikä sillä ole yleensä luontaista miellyttämisen halua, ellei kyseessä ole sitten todellinen herkkupala. Tosin koiraa ei kannata opettaa vain pelkän herkun avulla sillä tavoitteena on, että koira toimii omistajan odottamalla tavalla, johon palkintoina on esimerkiksi lelu ja suunnattoman suuret kiitokset oikein menneestä suorituksesta.

Kontaktin saaminen koiraan on joskus mahdotonta, sillä englanninsetteri ei kuule eikä näe silloin, kun sillä on elettävänään oma hajumaailmansa. Englanninsetterin kouluttaminen vaatii näin ollen määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä. Koiralle ei silti tarvitse huutaa, jämäkkä puheääni auttaa paljon enemmän kuin karmea huuto tai kimittäminen.

Jotta saisit kaiken mahdollisen hyödyn irti koulutuskentällä, opettele tutkimaan koirasi mielentilaa. Hyvin tärkeää koulutuksessa on, että setterisi haluaa työskennellä sinun kanssasi. Te olette pari. Kun saavut sen kanssa kentälle, anna sen tervehtiä muita rauhassa. Älä anna kuitenkaan aloittaa sen leikkiä muiden koirien kanssa. Leikkiminen useimmiten stressaa koiraa ja se alkaa kiihtyä siitä turhaan. 

Vauhdikkaan ja energiaa täynnä olevan englanninsetterin kanssa kannattaa ennen kentälle menoa tehdä reipas lenkki, jona aikana se saa purkaa energiaansa haisteluun ja kävelemiseen. Koiran vireystila laskee lenkin aikana myös sen verran, että se jaksaa keskittyä kentällä oloon ja ohjaajaansa. Tiesithän, että koiralle haisteleminen on yhtä suurta aktivointia.

Yleisiin koulutuspaikkoihin kannattaa tulla mieluummin reilusti aikaisemmin harjoituksen aloittamista kuin juuri kellon lyömällä. Koiran pitää saada tutustua tilanteeseen ja muihin koiriin.  

Kaikessa opetuksessa on keskeistä olla ehdottoman johdonmukainen, olla kärsivällinen ja oppia odottamaan. Käskyt tulisi olla aina samoja ja yksisanaisia, esimerkiksi istu, maahan, tänne jne. Tärkeää on, ettei englanninsetterin eikä minkään muunkaan rodun koulutuksessa käytetä väkivaltaa koiraa kohtaan. Koira ansaitsee kaveruuden heti erimielisyyksien ja selvitetyn harmin jälkeen.  

Ulkonäkö

Rotua on pentuiässä vaikea tunnistaa juuri englanninsetteriksi. Monet ohikulkijat luulevat tätä huiskuhäntää, lempeillä silmillä katsovaa setteriä spanieliksi.

Koiran lumoava ilme, tummat silmät ja gentleman-look ja käytös jättää lähtemättömän vaikutuksen rodusta. Englanninsetteri on välitön ja avoin rotu, joka leikkisi tuntemattomienkin kanssa. 

Metsästystyyppinen englanninsetteri on kauttaaltaan pienempi, "kuivempi", kevytrakenteisempi, riistaintoisempi ja nopeampi. Vastaavasti näyttelytyyppi on kookkaampi, massiivisempi sekä piirteiltään ja ilmeeltään pehmeämpi, runsaskarvaisempi ja olemukseltaan sekä liikkeiltään näyttävämmän näköinen. Metsästys- ja näyttelysetterit poikkeavat monella tapaa sekä ulkomuodoltaan että luonteeltaan. 

Englanninsetterin värit ovat hyvin monenlaisia: Mustat pilkut kertovat koiran värin olevan blue belton, tricolour vastaa mustia ja ruskeita pilkkuja yhdessä, lemon belton keltavalkoista, liver belton maksa-valkoista ja orange belton ruskeilla pilkuilla väritettyä koiraa. Väritys voi vaihdella hyvinkin paljon mutta pohjavärinä on aina valkoinen. Koira voi olla lähes valkoinen tai hyvinkin sinertävän mustan sävyinen.  

Luonne ja käyttäytyminen

Englanninsetteri on erittäin ystävällinen, näyttävä, hyväluonteinen ja riistaintoinen. Rodusta löytyy metsäviettisyyttä vaikkei sillä metsästettäisikään. Metsässä tai pelloilla koulutettaessa voimakas metsävietti häiritsee keskittymistä. Englanninsetterille on tärkeää opettaa lisäksi malttia erilaisissa tilanteissa. Koiran on pysyttävä metsästystilanteissa olemaan liikkumattomana niin lähellä lintua, ettei se uskalla juosta pakoon. Kun omistaja antaa koiralle käskyn, koiran on pakotettava lintu lentoon ja seisahduttava sen jälkeen välittömästi, jolloin omistajan on helppo ampua lintu niin ettei koira mene aseen ja linnun väliin. Linnun ampumisen jälkeen koiran on osattava noutaa maasta ammuttu lintu ja tuoda se omistajalle.

Rodulle on ominaista hyvä hakukuvio, vahva seisonta ja kaunis, pystypäinen haku ja vainu.  

Sana ”setteri” juontaa juurensa koirien tavasta paikallistaa riista pysähtymällä, ts. set, sit = istua. 

Englanninsetteripennun suurimpia ongelmia on kärsimättömyys, omapäisyys, keskittymiskyvyn puute ja liika energisyys. Tavaroiden tuhoaminen sisällä jää yleensä pois pennun kasvettua vuoden ikäiseksi.

Luonne on rodun tärkein ominaispiirre. Englanninsetteri on ihastuttava seuralainen mutta hyvinkin itsepäinen. Uteliaisuus ja kiinnostuneisuus kuuluvat rodun ominaispiirteisiin. Jotkut englanninsetterit ovat erittäin kuuliaisia ja kuuntelevat omistajan jokaista käskyä. Ne eivät ole silti spanieleita tai noutajia, jotka ovat hieman englanninsetteriä miellyttämisenhaluisempia rotuja. Näin ollen on myös turhaa olettaa niiden käyttäytyvän samalla tavoin. Se voi olla omistajalle hyvin turhauttavaa. Koira voi olla muutaman metrin päässä, kun sitä kutsuu mutta se ei ole huomaavinaankaan. Se on kuullut toki kutsun mutta sen korvien asento kertoo paljon. Korvat ovat hieman kääntyneet taaksepäin, ja koira ehkä jäykistyy hieman enemmän paikoilleen. Englanninsetterit kuuntelevat hyvin tarkasti mitä niille sanotaan mutta puntaroivat sen jälkeen useampaan otteeseen kannattaako lähteä tottelemaan.

Useimmat setterit ovat hyvin oppivaisia. Ne ovat myös  fiksuja ja ovelia. Ne ovat halukkaita oppimaan, jos ympärillä ei ole häiriötekijöitä. Englanninsetterit ovat useimmiten avoimia ja ennakkoluulottomia, joten energisyytensä vuoksi niitä on helppo innoittaa ja motivoida. Kun joku yksilö on nöyrä ja tottelevainen, toinen voi olla taas kovapäinen ja ovela.

Setterin kouluttaminen vaatii ohjaajalta erityisen pitkää pinnaa, koulutusympäristön rauhallisuutta, jolloin ympärillä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä, oveluutta, johdonmukaisuutta, oikeaa hetkeä ja äänensävyä sekä roppakaupalla huumorintajua. 

Englanninsetterin luontaiset metsästysvaistot asettuvat etusijalle, se harvoin seuraa omistajaansa kuuliaisesti vierellä. Rodun kanssa tulee olemaan hetkiä, jolloin englanninsetterin itsepäinen luonne suuntaa omille poluilleen ja koira päättää karata juoksemaan kunnes se on saanut juoksusta tarpeekseen ja päättää itse milloin on hyvä aika palata takaisin!  

Tätä on englanninsetterin oma tahto! 

Englanninsetterin ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ja luonnetta ei tule kuitenkaan aliarvioida millään tapaa, sillä setterinpennun kuoren alle piiloutuu hyvinkin ilkikurinen, idearikas ja hyvin voimakastahtoinen rotu. Sille pitää kehitellä paljon aktiviteettia varsinkin pentu- ja juniori-iässä, ettei se saa kotona yksikseen tuhoja aikaiseksi. Kun oppii tuntemaan koiransa erityispiirteet, alkaa oppia myös itse kuinka sen kanssa on hyvä toimia ja mitä se tarvitsee.  Englanninsetteri rakastaa ihmisten seuraa. Kaikista lintukoirista juuri englanninsetteri on kenties sopivin lapsiperheeseen. Ne rakastavat huomiota ja ovat hyvin luotettavia. Englanninsetterin kevyesti huiskiva häntä on rodun osoitus tyyneydestä ja lempeydestä.   

Englanninsetteri on vilkas koirarotu, joka vaatii paljon liikuntaa. Rotu tarvitsee normaalien lenkkien lisäksi paljon vapaana olemista mikä puolestaan edellyttää jonkinlaisen perustottelevaisuuskoulutuksen koiran kiinnisaatavuuden helpottamiseksi. Mikä tahansa koira vaatii tottelevaisuuskoulutusta, mutta varsinkin tällä rodulla käyttötarkoitukseen eli kanalintujen metsästämisen harjoittamiseen koiralle on tarjottava kunnollinen perustottelevaisuus.   

Sisätiloissa englanninsetteri käyttäytyy yleensä rauhallisesti, ilman enempiä hötkyilyjä. Sillä on paljon puhuvat ilmeet ja jatkuvasti heiluva häntä. Setteri puhuu silmillään. Se kaipaa paljon huomiota, halauksia ja rapsutuksia. Se aistii herkästi perheenjäsenten tunnot ja haluaa osansa niistä. Monet urossetterit nauttivat istua sylissä ja kaipaavat narttuja enemmän hellyydenosoituksia. Sylihoito, erilaiset leikit ja yhteinen aika ovat useimpien rotujen tapaan englanninsetterin haluja. 

Englanninsetteri on hyvin rohkea –ehkä joskus liiankin! Rotu on saanut syntymälahjakseen loistavan luonteen josta täytyy pitää hyvää huolta ja jota ei saa kadottaa.  

Käyttötarkoitus 

Jos haluat käyttää englanninsetteriä siihen tarkoitukseen johon se on alun perin kehitetty ja jalostettu eli metsästykseen ja etsimään lintuja, tulee olla tietoinen siitä, että on olemassa kahdenlaisia englanninsettereitä. Toinen englanninsetterityyppi jalostettiin taannoin säilyttämään alkuperäiset metsästysvaistot. Sen kaltainen koira on pienempi, kevyempi ja niukkaturkkisempi. Sitä kutsutaan myös Llewellin-tyyppiseksi englanninsetteriksi. Toinen rotumuoto on olemukseltaan taas hyvinkin erilainen. Se on isompi ja runsasturkkisempi, jota kutustaan Laverack-tyyppiseksi englanninsetteriksi. Jälkimmäinen tyyppi on ns. showlinjainen tyyppi, jota nähdään enemmän koiranäyttelyissä ja muodostaa suurimman osan kotikoirista. Molempien koirien kanssa on silti mahdollista harrastaa sekä näyttely- että metsästysharrastusta mutta Llewellin tyyppi on enemmänkin muotoutunut metsäkoirasi.

Kirjoittanut: Minna Toivola 

LÄHTEET 

An Introduction to The English Setter, 1997

English Setter. Juliette Cunliffe, 2001

Englanninsetterin trimmaus. Tiina Hankaniemi. KSP:n julkaisu 2/2005

Kotihoidon ja lääkinnän ABC koirille ja kissoille. Otava 2002.

Paras Ystäväni. Marie Hansson-Hallgren. 1992.

Verkkojulkaisu: http://www.kkk-hhs.fi/

Verkkojulkaisu: http://www.koirakopla.com/kilpirauhanen.htm